III TURKU TACTICAL INVITATIONAL CUP

Kolmas Turku Tactical Invitation kilpailu järjestettiin totuttuun tapaan Brahen ampumakeskuksen sisäampumaradalla, miltei Turun ydinkeskustassa.

Kilpailun ajatuksena on kokoontua yhdessä ampumaan Practical-henkisesti Practical-kilpailuista tuttujen kumppanien kanssa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole kilpailla aivan veren maku suussa, vaan pikemminkin kavereiden tapaaminen. Säännöt noudattelivat Practical-ammunnan sääntöjä pienin poikkeuksin, kuten esimerkiksi se ettei ollut Pf-vaatimuksia vaan jopa .38 reukulla sai osallistua tai se että osuus saattoi alkaa ase kädessä.

Kilpailu sai alkunsa siitä että Practical-kilpailut keskittyvät kesään, eikä talvikaudella ollut laisinkaan pistoolikilpailuita. Ulkona ampuminen ei ole välttämättä kylmällä säällä kivaa, kun taas sisäradalla ei oikein pysty järjestämään monen kymmenen kilpailijan saati yli sadan laukauksen kisaa. Tämän vuoksi nähtiin kutsukilpailun järjestäminen ainoaksi mahdollisuudeksi. Kun lisäksi nykyään Practical-ammunta on saanut niskoilleen vielä henkilöitä jotka kopioivat toimintamallinsa amerikkalaisista oikeussalidraamoista kaikkine kierouksineen, ei virallisten sisäkisojen järjestäminen ole senkään vertaa mahdollista kuin TTI alkuaikoina kolme vuotta sitten.

Kutsut kilpailuun on lähetetty perinteisesti noin viidelletoista aktiivisimmalle seuralle joiden tehtävä on ollut valita halukkaista jäsenistään kaksi edustamaan seuraansa.

Kilpailut ovat perinteisesti myös yksi Turku IPSC:n kuukausikisoista, Tipsin jäsenet ampuvat oman osansa pääsääntöisesti edellisenä päivänä jolloin asemat myös rakennetaan.

Kilpailunratamestarina on alusta saakka Jari Koivuniemi.

Kilpailuun osallistui tänä vuonna 35 kilpailijaa joista 16 tuli Turun ulkopuolelta. Pisimmän matkan olivat taivaltaneet Oululaiset, jotka matkasivat yöjunalla mennen tullen. Myös Virroilta ja Kouvolasta tulleille matka muodostui pitkäksi. Poissaolollaan loistivat useat kutsutut pääkaupunkiseudun ampujat.

Tämän vuotisessa kilpailussa oli neljä asemaa joissa kussakin 6-7 taulua, kaikki asemat ammuttiin Comstock Count-laskutavalla, kaksi laukausta taula kohden, ampumamatkat yhtä taulua lukuun ottamatta keskimäärin kymmenen metriä. Ampumaosuuksiin ei sisältynyt mitään kikkailua vaan kaikki osuudet oli suunniteltu Practical-ammunnan periaatteita uskollisesti noudattaen. Valaistusolosuhteet olivat huonot.

Ensimmäinen osuus ammuttiin Semi-Surprise-tapaan. Ennalta ilmoitettiin että ammuttavia tauluja on seitsemän minkä lisäksi yksi taulu on peitetty mustalla jätesäkillä.. Ampuja pakkasi aseensa kirjekuoreen, tuulikaapista lähtiessään hän otti esiin aseensa viritti sen siirtyessään radan puolelle ja ampui taulut siinä järjestyksessä jossa ne näki. Tauluista ensimmäinen oli radalle tehdyn väliseinän etupuolella ja joiltain ampujilta se jäi kokonaan huomaamatta ja he siirtyivät vinhaa vauhtia väliseinän etupuolelle. Siinäpä olikin etsimistä kun tiesi, että tauluja on seitsemän, muttei löytänyt kuin kuusi. Lopulta ainoastaan yhdeltä ampujalta jäi löytämättä ensimmäinen taulu.

Toinen ja kolmas osuus aloitettiin ase kädessä irtoseinän takana, seinän takaa siirryttiin ampumaan väliseinästä olevista kissanluukuista. Toisella osuudella oleva kissanluukku oli korkeudeltaan lähinnä luokkaa kenguru, mutta kolmannella asemalla oleva luukku olikin sitten jo kissan mentävällä korkeudella. Luukuista ampumisen jälkeen noustiin ylös, siirryttiin eteenpäin, ammuttiin ikkuna-aukosta ja tämän jälkeen siirryttiin ovelle josta ammuttiin loput taulut. Osa tauluista näkyi useammasta paikasta ja kun osuuteen tutustumiseen oli varattu vain sen verran aikaa, että ehti juuri ja juuri hahmottaa osuuden rakenteen ampui moni tauluja useammasta paikasta, kuten minäkin.

Neljäs osuus ammuttiin makuulta radalle pystytetyn reilut kaksi metriä korkean lavan päältä. Vaikka ampumamatkat olivat lyhyitä, vain noin kymmenen metriä, erikoinen ampuma-asento toi yllättävää vaikeutta ampumiseen. Aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi oli yksi tauluista peitetty jätesäkillä siten ettei taulusta näkynyt kuin yläneliö, A-alueen sijainnin arvioiminen säkin sisällä olikin todella vaikeaa, varsinkin kun valaistus oli ainoastaan muutaman värillisen valon varassa.

Kilpailun voitti Antti Huovila joka on aikaisemminkin kunnostautunut nimenomaan ampumataidoillaan. National Standard Cupista tutun kilpakumppaninsa Petteri Aron hän voitti tällä kertaa liki kolmellakymmenellä pisteellä. Samoin NSC:ta tuttu "tulokas" Jussi Rinttilä sijoittui hyvin. Mikäli NSC:tä ei olisi Practical-parlamentissa pudotettu alas niin ensi vuonna siitä olisi saattanut tulla tosi tiukka kamppailu.

Seuraava avoin kilpailu joka on tiedossamme on SMY:n järjestämä ulkoratakilpailu joulukuun 14. päivänä. Toivotamme hyvää säätä ja onnistuneita kilpailuita SMY:lle.